Hyppään pienen tauon jälkeen blogilan porraskäytävään ja kierin portaat alas!
Kävimme tuossa viikonloppuna muutaman speksinäyttelijän voimin, jotka myös tässä mainitsen(Liisa, Saila, Jahu, Jessica, Ulla ja alaskirjoittanut), kivoissa Tekstiilareiden vuosijuhlissa laittamassa kroppaamme likoon kuin kylpylässä konsaan!
Olipas sangen hassua nähdä miten alkuhämmennyksen jälkeen juhlakansa intoutui meidän improilustamme! Etenkin siinä vaiheessa, kun yleisö pääsi huutamaan speksin taidemuodosta tuttu Omstart-huudahdusta. Täytyy tässä vaiheessa isolla sanalla KIITTÄÄ herra tai rouva Omstartia, joka ylväästi on antanut nimensä tälle hienolle tavalle kommunikoida yleisön kanssa.
Onhan nimittäin selvää, että me kaikki pidämme huumorista ja nauramisesta, sillä se virkistää aivojamme ja mieltä. Sekin on selvää, että me pidämme erilaisesta huumorista. Minä esimerkiksi pidän paljon kaatuiluhuumorista, jota myös ammattimaisemmin kutsutaan slapstickiksi(tai ainakin luulen niin..) sekä satiirisesta huumorista,vain pari mainitakseni.
Hei, mutta tehän hyvät lukijat voisitte kertoa tulevaisuudessa minkälaisesta huumorista te pidätte, eiks je!
Omstarteissahan ihmiset voivat oman äänensä esiin tuomalla vaikuttaa siihen minkälaista huumoria lavalle tuodaan tai ainakin toivoa, että se on sitä. Joku ainakin pitää Teletappeja varsin humoristisina ja tämä Omstart-huudahdus onkin muutamaan kertaan kajahtanut speksimme areenoilla, ihan kiva.
Meillä ihmisillä pitää olla huumoria ja naurua ja kaikilla sitä omanlaistaan. Olisihan se nimittäin niin, että jos ihmisillä ei olisi naurun ja illakoinnin lahjaa se olisi sama kuin katsoisimme mustavalkoista tv:tä ilman sitä valkoista väriä. Yksitoikkoista, aivan juuri niin!
Hyvät ihmiset avatkaa siis leipäläpinne ja naurakaa kun siihen on mahdollisuus, jes!
Iloitsemisiin,
Heikki
